ISO-luku ilmaisee kennon herkkyyden.

ISO 100 on monen kameran perussäätö joka antaa parhaan kuvalaadun mitä kohinaan tulee. Tosin ainakin Nikonin joissain malleissa paras asetus on 200 ISO:a (antaa vähiten kohinaa).

Kannattaa aina pyrkiä tasalukuihin (ISON tuplaaminen) koska kamera säätää sähköisesti muut ISO-luvut. 100 – 200 – 400 – 800 – 1600 – 3200 – 6400 – 12800 – 25600 jne…

Vaikka kamerassa on esim. 50 ISO herkkyysvalinta, se ei tarkoita sitä että kohinaa olisi vähemmän kuin ISO 100 asetukselle. Tämä johtuu siitä että 50 ISO:lle kenno säädetään sähköisesti vastaamaan jurri sitä herkkyyttä. 50 ISO voidaan käyttää jos valoa on todella paljon ja vähennetään näin kennon herkkyyttä. Harmaasuodin toimii myös.

Kun kuvattiin filmille niin puhuttiin aina filmin rakeisuudesta. Samma rakeisuutta ei ole digikuvauksessa vaan puhutaan kohinasta. Tosin kohinan esiintyminen pyritään näyttämään juuri rakeilta. ISO luku on nykyään vakiona kameroissa 100:sta esim. 12800 asti, ja jopa siitä yli. Kun kuvataan todella huonoissa valo-olosuhteissa rakeisuus ei ole ongelma.

Kun ISO herkkyyttä kasvatetaan lisääntyy siis rakisuus ja myös kontrasti. Ja koska ei ole suurennkojetta millä säätää terävyyttä, terävyys säädetään lisäämällä pikseleiden välistä kontrastia (värit ja sävyt). Siitä myöhemmin lisää.

Mikä on A (auto) ISO?

Jos kuvaamme hyvin vaihtelevissa olosuhteissa, esim. häät kirkossa, ulkona ja myöhään illalla hääpaikalla, voi olle helpompi antaa kameran automaattisesti kasvattaa ISO-lukua jotta valo riittäisi terävän kuvan ottamiseksi riittävän lyhyellä suljinajalla.